2019-12-06T04:44:50+02:00 Blog Integration Feed Generator https://tuntemattoman.vuodatus.net/ hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

2012-10-07T08:49:01+03:00 2019-12-06T04:44:31+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/10/channing-tatum hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Juonesta mulla ei ole hajuakaan, nukahdinkin puolivälin jälkeen, joten se kertonee mun mielipiteen aika pitkälle. Leffa oli suoraan sanottuna syvältä, mutta ajattelin kuitenkin kakkososan joskus katsoa ihan vain nähdäkseni, onko se yhtä surkea.

Viikonloppuna näkyi Viasatin leffakanavat ilmaiseksi, ja sieltä tuli toissailtana Reese Witherspoonin tähdittämä romanttinen komedia How do you know. Vastanäyttelijöinä oli mun inhokki Owen Wilson sekä sympaattisempi Paul Rudd. Omituisessa sivuosassa Jack Nicholson. Leffa kertoi Lisasta, entisestä urheilijatytöstä joka oli sekaisin elämässään ja miesasioissaan, kun hänet tahtoivat sekä upporikas baseball-pelaaja Matty (Wilson) sekä onneton tavisheppu George (Rudd). Se tavallinen tarina siis, mitä tekisin elämälläni. Ei tuossa leffassa oikeastaan muuta kiinnostavaa ollut kuin se, kumman miehen Lisa valitsee, joten pakko oli katsoa loppuun vaikka aamulla piti töihin. Ei mikään erityinen pläjäys, IMDB:kin antaa arvosanaksi vain 5.3, lähinnä harmiton hyvän mielen elokuva, jonka jälkeen uni maistui.]]>

2012-09-12T07:13:01+03:00 2019-12-06T04:44:33+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/09/aksonia-ja-romanttista-komediaa hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Tänään herra 3,5-veellä oli hoitopäivän jälkeen väsykiukku, ruoka ei maistunut ja vaatteet oli ihan väärät. Ookoo, ilman ruokaa iltapalaan asti, ei siinä mitään, mutta ulos täytyy kyllä pukea takki päälle kun siellä on oikeasti kylmä. Pinna oli kireä sekä äidillä että pojalla, kun mentiin ulos. Poika halusi hakea naapurin lapsia ulos, äiti sanoi ettei nyt kun siellä on vieraita, ei mennä nyt sinne pimpottamaan ovikelloa. Poika inttää että mennään nyt kokeilemaan. Äiti siihen että ei, tai mene itse jos väkisin haluat, mutta usko nyt kuitenkin että siellä on vieraita ja todennäköisesti eivät nyt tule ulos. Poika saa hepulin ja huutaa ruoto suorana keskellä tietä, kun äiti on niin ilkeä eikä halua tulla soittelemaan naapurin ovikelloa. No, äiti lopulta heltyy ja käydään soittamassa ovikelloa. Naapurit sanovat että on vieraita, ei päästä nyt ulos. Siitäkös poika pillastuu, alkaa vaatimaan että pitää etsiä joku muu kaveri, pitää olla kaveri, miks mulla ei oo kaveria, mulla ei oo ketään.... Tätä riittävästi kuunneltuaan äidillä palaa käämi, osittain siksi että poika on ihan hysteerinen eikä järkipuhe auta, toiseksi siksi, että pojan kaverittomuus on äidille arka paikka ja siitä puhuminen on kuin veistä kääntäisi haavassa. Sisaruksia kun ei ole pojalle yrityksistä huolimatta siunaantunut ja vihdoin on tehty päätös ettei sisaruksia nyt sitten tule kun siitä projektista ei tule muuta kuin pahaa mieltä. Niinpä äiti kiikuttaa, sydän verta itkien, simppailevan kersan sisälle ja laittaa omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Fiksu äiti olisi ottanut pojan syliin ja rauhoittanut. Mutta kun äiti on ihan yhtä hermokimppu kuin poikakin, niin parempi että ollaan eri huoneissa vähän aikaa.

Poika huutaa huoneessa aikansa, kunnes toteaa että täytyy käydä hakemassa vessasta räkäpaperia. Siitä alkaa liennytys jonka aikana poika siirtyy olohuoneeseen äidin kaveriksi ja pääsee äidin rutistukseen. Äiti tahtoo hetken hengähdettyään selvittää asian puhumalla, ei huutamalla. Poika kyselee, miksi naapureissa kaikilla lapsilla on kavereita. Hän ei vielä ymmärrä, että ne ovat sisaruksia keskenään. Yritän selvittää hänelle, että kyllä äiti ja isä niin kovasti tahtoisivat että pojalla olisi leikkikaveri täällä kotonakin mutta kun se nyt ei vain onnistu, niin siihen vaan nyt pitää tottua ja oppia leikkimään vähän yksikseenkin. Äitiä itkettää, poikaa itkettää, halataan ja jutellaan, poika ei ymmärrä miksi äiti itkee. Eikä ymmärrä vieläkään, miksi kaikilla muilla on kavereita mutta hänellä ei.

Tämä tulee olemaan meille vaikea asia vielä pitkään. Kaverittomuudesta (=sisaruksettomuudesta) tullaan vuodattamaan vielä lukemattomia krokotiilinkyyneleitä, ennenkuin lapsi ymmärtää mistä on kyse, ja ennenkuin äidin haavat ovat niin umpeutuneet, että asiasta voi keskustella kiihtymättä. Siihen saakka äidin vain täytyy yrittää hoitaa leikkikaverin virkaa parhaan jaksamisensa mukaan.

Tälläistä tänään..]]>

2012-09-10T19:57:01+03:00 2019-12-06T04:44:36+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/09/aidin-kulta hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Eilen kuitenkin taas äidin itsetunto sai kolauksen, kun lapsi oli telonut jalkansa ja minä en sitä heti tajunnut vaan komensin vaan poikaa yrittämään kävellä ja lopettamaan pikkuasioista valittamisen. Oli kiire hoitoon ja töihin ja pojalla on ollut sellainen vaihe, että jokaikisestä pienestä kolhusta nousee kauhea poru, joten mulla luonnollisesti ärsyyntymiskäyrä huitelee punaisissa lukemissa, kun kiireen keskellä lapsi vikisee jotakin pientä naarmua tai mustelmaa. No, tällä kertaa oli kuitenkin tosi kyseessä, jalka oli ihan aikuisten oikeasti kipeä mutta minä jätin sen noteeraamatta, vaikka lapsi väänsi itkua että kun ei pysty kävelemään ja sattuu tosi kovasti. Ja ettei nyt joku ala ajattelemaan että kauhea lapsenkiduttajaäiti, niin en tietenkään pakottanut lasta kävelemään, mutta vähän turhan kiukkuisesti kuitenkin lapsen jalkakipua kommentoin ja kannoin lasta ympäri taloa ja autoon ja autosta päivähoitopaikalle. Lapsi oli sitä mieltä että kyllä se jalka hoidossa paranee niinkuin parani viimeksikin pari päivää sitten, kun aamulla valitti jalkakipua luistelun jälkeen ja silloinkin mentiin kantaen hoitoon, ja kuitenkin mystisesti siellä hoitopaikalla jalka parani. Joten ajattelin että taas on kyseessä joku samanlainen juttu, joka sitten vain hoidossa unohtuu kun saa kavereiden kanssa temmeltää. Vasta siellä hoitopaikan pihalla aloin ihan oikeasti ajattelemaan että se jalka on varmasti kyllä nyt oikeasti kipeä, kun lapsi ehdotti että hän voisi hoitopaikalla kontata koko päivän kun ei hoitotädit voi häntä kantaa. Hoitopaikalla otin lapsen jalan tarkempaan syyniin ja totesin että nilkkahan on ihan turvonnut ja todella kosketusarka. Huoh.. Voi että miten ilkeän äidin sydäntä raastoi. Miksen ollut jo kotona tarkistanut tilannetta? Miksi piti olla niin kiire? Miksen osaa erottaa lapsen itkusta että milloin kipu on todellista ja milloin vähemmän todellista? Miksi olen niin huono äiti?

No, lapsi ei tietenkään hoitoon jäänyt, käytiin terveyskeskuksessa sitomassa ilmeisesti yöllä sängystä kompuroidessa nyrjähtäneet nivelsiteet ja nyt hoidellaan kotona pientä jalkapuolta. Konttaamalla ja kantamalla mennään muutama päivä ja maanantaina katsotaan, vaatiiko jalka uuden tk-reissun.]]>

2012-09-08T07:30:01+03:00 2019-12-06T04:44:38+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/09/huono-aiti-fiilis hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

 Jos vielä sen edellisen eli Casino Royalen katsoisi, niin sitten olisin tyytyväinen ja voisin ehkä jopa katsoa tämän joka nyt seuraavaksi on tulossa. Niitä varhaisempia Bondeja en edes yritä katsoa vaikka ne ehkä monen mielestä on ne ainoat oikeat ja aidot Bondit..

Ai miksikö en tykkää Bondeista? No en tiedä, lähinnä kai siksi, että ne on mun mielikuvissa niin yliampuvia ja jollain lailla mauttomia ja epärealistisia. Ne ei jätä mitään mielikuvituksen varaan vaan siinä on kerrottu kaikki ja paljon enemmänkin. Ne on ehkä myös jotenkin vähän liian "helppoja" ja katsojaa mielisteleviä. Mutta tietyssä mielentilassa sekin toki menettelee, ja kun tietää mitä on tulossa, niin on helpompi jaksaa loppuun saakka.]]>

2012-09-05T20:34:01+03:00 2019-12-06T04:44:40+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/09/elamani-ensimmainen-bond hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

 Todettiin kuitenkin, että tärkeintä ei ole saada nukkua pitkään, vaan se, että saa herätä hitaasti ja makailla heräämisen jälkeen vielä pari tuntia peiton alla ja surffailla vaikka netissä tai olla vaan ja jutustella. Se on lapsivapaan parasta antia, ne hitaat ja rauhalliset aamut.

Vaikka tietysti elo tuntuu jokseenkin vajaalta, kun kuviosta puuttuu lapsi. Siihen hälinään ja hulinaan on vaan niin tottunut, että sitten kun se melumaakari ei olekaan paikalla, niin on tosi, tosi tyhjää. Ja hiljaista. Kissatkin oli ihan ihmeissään ja notkuivat tiiviisti meidän seurassa kun kerrankin saivat huomiota reilusti. Normaalisti ne on vetäytyneet omiin oloihinsa kun eivät jaksa kuunnella lapsen ainaista mölyämistä.

Meillä on varmaan sata leffaa, jotka on männävuosien aikana jääneet sattuneista syistä katsomatta. Nyt ollaan yritetty vähän kuroa tuota kaulaa umpeen että päästäisiin ajan tasalle, koska uusiakin leffoja tulee kokoajan lisää ja lisää. Vanhat pitää ehtiä katsoa pois alta. Eilen katsottiin ensin Enkelit ja Demonit (Angels and Demons) joka on siis jatkoa Da Vinci -koodille. Vaikka käsittääkseni Enkelit ja Demonit oli kirjana ennen Da Vinci -koodia, mutta jostain syystä Da Vincistä tehtiin kuitenki elokuva ensin. Eli siis Da Vinci -koodi on oikeasti jatkoa Enkeleille ja Demoneille. No, ne voi katsoa missä järjestyksessä tahansa koska niiden juonet ja henkilöt ei liity toisiinsa mitenkään, paitsi sen osalta että Tom Hanks/Robert Langdon on molemmissa.

Enkelit ja Demonit on Ron Howardin ohjaus, samoin kuin Da Vinci. Olen aina pitänyt Howardin elokuvista, tai ainakin niistä tunnetuimmista. Ne on jollain lailla ehkä vähän mahtipontisia ja Hollywood-meininki paistaa aavistuksen läpi, mutta ehkä se on just se joka muhun sitten parhaiten uppoaa. Ron Howard on muutenkin sympaattinen, miellän hänet aina siksi punapäiseksi Onnenpäivien teinipojaksi. Teinipojasta on kuitenkin kasvanut ammattilainen omalla alallaan, ja Enkelit ja Demonit oli mielestäni suht onnistunut ohjaus. Ainoa, mikä hieman ärsytti, oli lopussa taivaan tuuliin noussut helikopteri ja antimaterian räjähdys, joka ei tuntunut yhtään uskottavalta juonenkäänteeltä, se oli jotenkin liian kliseinen ja liian Hollywood-mainen. Hieman ennalta-arvattava elokuva oli myös sen suhteen, että kokoajan oli havaittavissa, että joku hyviksistä osoittautuu varmasti lopussa pahikseksi, ja joku pahis ei olekaan niin paha kuin ensin annetaan ymmärtää.

Kokonaisuutena kuitenkin ehkä 7½ tasoinen leffa.

Edellä mainitun elokuvan perään katsottiin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta American Pie Reunion. Mä oon nähnyt ekan ja ehkä tokan, mutta sitten en tiedä montako sen jälkeen näitä piirakkaleffoja on, sen verran turhia leffoja nuo on ettei niitä kaikkia jaksa katsoa. Tämä Reunion oli ihan kiva katsoa kun siinä oli alkuperäiset näyttelijät vähän vanhempina, ja kieltämättä koko pätkä yllätti positiivisesti. Demonileffan jälkeen oli kiva nollata ajatukset pieruhuumorin ja idioottitoilailun parissa.]]>

2012-09-02T20:36:01+03:00 2019-12-06T04:44:42+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/09/lapsivapaata hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Goon vuodelta 2011. Siinä näytteli se ärsyttävä Stiffler-tyyppi joka American Pie -leffoista on tullut tunnetuksi. En vaivaudu nyt edes googlettamaan, mikä häiskän oikea nimi on. Elokuva kertoi portsarista joka värvättiin lätkäjoukkueen tappelijaksi. Okei, jo aihe kuulostaa ihan idiootilta, mutta se oli "based on a true story" ja saanut IMDB:ssä kuitenkin komediaksi kohtuuhyvät arvostelut, joten ajateltiin että ehkä se olis kuitenkin katsomisen arvoinen. No, ainoa mikä tuossa oli komediaa, oli ne arvostelut, ei leffa. Jätin yli puolet katsomatta ja rupesin nukkumaan. Isäntä tuumasi aamulla että leffa oli yhtä luokattoman huono loppuun saakka, joten en menettänyt mitään.

Mutta eilen maattuani koko päivän peiton alla kuumeen ja karmean yskän kourissa löysin Youtubesta wanhoja aarteita, nuoruusvuosieni suurimman rakkauden, bändin nimeltä The Clash. Onhan se toki tässä vuosien varrella aina jossain määrin kulkenut mukana, mutta punk-aate sinällään ei enää näin "aikuisena" oikein iske. Mutta nyt olen taas ihan hurmaantunut noista vanhoista videoista ja nostalgiaa huokuvista biiseistä. Kaivoin kaikki vanhat Clash-levyt naftaliinista ja niitä on nyt pakkokuuntelutettu muullekin perheelle. No, otan ne autoon niin saan kuunnella niitä siellä ihan rauhassa ja muistella kultaista nuoruutta.

Tässä yksi suosikkibiisi, Guns of Brixton.]]>

2012-08-26T20:08:01+03:00 2019-12-06T04:44:44+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/08/punkkia-ja-huonoja-leffoja hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

 Sorry, ihan pakko oli laittaa hymiöitä, kun niin happy olen tästä uudesta perheenjäsenestä. Piano on ollut osa elämää alle kouluikäisestä saakka, enemmän tai vähemmän. Välillä oli vuosikausia etten soittanut, sitten tuli taas aktiivisempi kausi ja sitten taas hiljaisempi kun taloon tuli sekä kissoja että ihmislapsi, jotka eivät kauheasti tykänneet pianon suloisesta äänestä. Kissat pinkoi aina korvat luimussa piiloon mahdollisimman kauas eikä lapsikaan oikein arvostanut kovia ääniä. Sitten muutettiin pienempään asuntoon johon wanha, lapsuudenkodista tuotu piano ei enää mahtunutkaan, joten myin sen pois ja nyt olen ollut pari vuotta kokonaan ilman soittopeliä. Rahaa on yritetty säästää huonolla menestyksellä, mutta nyt vihdoin ja viimein oli sen verran ylimääräistä, että saimme isännän kanssa kävellä soitinliikkeeseen ja lähteä sieltä kotiin Roland F120 digipianon kanssa. Ja täytyy sanoa että ollakseen digitaalipiano, tämä yksilö on varsin aidon oloinen. Aivan huippua!! En ole vielä ehtinyt kaikkea opiskella, mutta monta eri pianotyyppiä saa asetuksista esille ja lisäksi 22 muuta soitinta zembalosta urkuihin. Mutta niitä muita tuskin tulee paljoa käytettyä, piano on se mitä tarvitsen ja kaipaan. Nyt vaan täytyy alkaa taas harjoittelut ihan melkein alusta, kun sormet ei enää ole niin nopeat ja sormien "muisti" on kateissa. Mikä parasta, pianoon saa kuulokkeet niin saan soittaa myös ihan itselleni vain, häiritsemättä muita. Onneksi pianon volumen saa myös muuten niin pienelle että saattaa soittaa iltaisin häiritsemättä nukkuvaa lasta tai hysteerisiä kissoja.

Koti ei ole koti ilman pianoa. Se on nyt tullut todettua.]]>

2012-08-21T08:05:01+03:00 2019-12-06T04:44:46+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/08/piano hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Viimeisimpänä katsottiin Tarantinon Inglourious Basterds, joka oli, sanoisinko, omituinen elokuva. En oikein tiedä mitä siitä olisi pitänyt ajatella. En ole koskaan oikein pitänyt Tarantinon tuotoksista  enkä ole jaksanut/viitsinyt katsoa niitä loppuun asti, ne on jokseenkin vähän liian kieroutuneita mun makuun. Tätä nyt kuitenkin jäin katsomaan kun se kaikessa kaameudessaan ja kummallisuudessaan oli kuitenkin myös olevinaan humoristinen. Kyseessä siis natsien miehittämään Ranskaan sijoittuvat tapahtumat, jossa elokuvan henkilöt käyvät kukin omanlaistaan vastarintataistelua natsivaltaa vastaan. Päänahkoja skalpeerataan, juutalaisia ammutaan, ihmisiä poltetaan satapäin elokuvateatteriin jnejne. Ei kovin mieltäylentävää katsottavaa, mutta toisaalta kaikki oli tehty melko hienosti ja kivuttomasti ilman turhaa veren roiskumista. Ja leffalla oli melko onnellinen loppukin, sen enempää juonta kuitenkaan paljastamatta. Eli kyllä sanoisin että Tarantino tästä kuitenkin muutaman plussapisteen itselleen keräsi vaikka olen silti sitä mieltä, että melko häiriintynyttä on herran ajatuksenjuoksu.]]>

2012-08-20T20:27:01+03:00 2019-12-06T04:44:48+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/08/inglourious-basterds hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/

Karmea väsy. Tuli illalla katsottua uusintaesityksenä omassa kotiteatterissa Härmä. Kävimme katsomassa sen aluksi leffateatterissa ja nyt kun se oli saatavilla kotikatsomoihinkin, piti tietysti katsoa uudestaan. Jos nyt joku ei tiedä, mistä elokuva kertoo, niin tiivistetysti sanoisin, että se kertoo pohjalaisen veljesparin perintöriidasta. Pidin leffasta kovasti vaikka suuren osan ajasta olin äärimmäisen ärsyyntynyt erinäisten roolihahmojen käytöksestä. Mun jakeluun vain ei mene, miksi poikien äiti toimi niinkuin toimi. Millainen on äiti, joka lähettäisi poikansa Siperiaan? Miksei kukaan pystynyt pysäyttämään pahapäistä Eskoa? Ja oliko se elämä tosiaan silloin niin tarkkaa, että tyttäret luovutettiin vain talojen isännille? Ei kai niitä isäntiä riittänyt ihan jokaiselle kylän flikalle kumminkaan? Kenelle tytöt sitten annettiin jos talot loppui kesken, naapuripitäjän isännille? Ja oliko olemassa vain isäntiä ja renkejä, eikö siinä välillä ollut mitään? Asettuiko nämä nuoremmat talottomat veljet sitten rengeiksi isoveljensä isännöimään taloon? Moni asia jäi mietityttämään, ja se on hyvän leffan merkki, se että jää halu ottaa asioista tarkemmin selvää. Ja se, että herää tunteita, erilaisia sellaisia.

Arvelen, että Härmä on elokuva, jonka tulen katsomaan joskus vielä kolmannenkin kerran. Ei nyt kuitenkaan ihan vähään aikaan, on loppuratkaisu liian tuoreessa muistissa vielä.]]>

2012-08-20T09:06:01+03:00 2019-12-06T04:44:50+02:00 https://tuntemattoman.vuodatus.net/lue/2012/08/tasta-se-lahtee hekamaria https://tuntemattoman.vuodatus.net/