Ennen blogin aloittamista on tullut katsottua monen monta huippuleffaa ja monen monta huonoa leffaa ja monen monta siitä väliltä. Yritän nyt vähitellen palautella mieliin edes jotain hyviä matkan varrelta.

Viimeisimpänä katsottiin Tarantinon Inglourious Basterds, joka oli, sanoisinko, omituinen elokuva. En oikein tiedä mitä siitä olisi pitänyt ajatella. En ole koskaan oikein pitänyt Tarantinon tuotoksista  enkä ole jaksanut/viitsinyt katsoa niitä loppuun asti, ne on jokseenkin vähän liian kieroutuneita mun makuun. Tätä nyt kuitenkin jäin katsomaan kun se kaikessa kaameudessaan ja kummallisuudessaan oli kuitenkin myös olevinaan humoristinen. Kyseessä siis natsien miehittämään Ranskaan sijoittuvat tapahtumat, jossa elokuvan henkilöt käyvät kukin omanlaistaan vastarintataistelua natsivaltaa vastaan. Päänahkoja skalpeerataan, juutalaisia ammutaan, ihmisiä poltetaan satapäin elokuvateatteriin jnejne. Ei kovin mieltäylentävää katsottavaa, mutta toisaalta kaikki oli tehty melko hienosti ja kivuttomasti ilman turhaa veren roiskumista. Ja leffalla oli melko onnellinen loppukin, sen enempää juonta kuitenkaan paljastamatta. Eli kyllä sanoisin että Tarantino tästä kuitenkin muutaman plussapisteen itselleen keräsi vaikka olen silti sitä mieltä, että melko häiriintynyttä on herran ajatuksenjuoksu.