Tänä viikonloppuna saatiin ruhtinaallinen määrä lapsivapaata aikaa. Herra 3-vee pääsi isovanhempien, eli fammon ja faffan, kanssa ensin bussiajelulle tv:stä tuttuun Strömsöhön missä oli avoimet ovet. Siellä viihtyivät monta tuntia ja reissun lisäksi poitsu meni vielä isovanhempien luo yökylään. Luksusta, ei voi muuta sanoa. Katsottiin illalla pari leffaa putkeen ja aamulla herättiin VASTA kahdeksalta.  Todettiin kuitenkin, että tärkeintä ei ole saada nukkua pitkään, vaan se, että saa herätä hitaasti ja makailla heräämisen jälkeen vielä pari tuntia peiton alla ja surffailla vaikka netissä tai olla vaan ja jutustella. Se on lapsivapaan parasta antia, ne hitaat ja rauhalliset aamut.

Vaikka tietysti elo tuntuu jokseenkin vajaalta, kun kuviosta puuttuu lapsi. Siihen hälinään ja hulinaan on vaan niin tottunut, että sitten kun se melumaakari ei olekaan paikalla, niin on tosi, tosi tyhjää. Ja hiljaista. Kissatkin oli ihan ihmeissään ja notkuivat tiiviisti meidän seurassa kun kerrankin saivat huomiota reilusti. Normaalisti ne on vetäytyneet omiin oloihinsa kun eivät jaksa kuunnella lapsen ainaista mölyämistä.

Meillä on varmaan sata leffaa, jotka on männävuosien aikana jääneet sattuneista syistä katsomatta. Nyt ollaan yritetty vähän kuroa tuota kaulaa umpeen että päästäisiin ajan tasalle, koska uusiakin leffoja tulee kokoajan lisää ja lisää. Vanhat pitää ehtiä katsoa pois alta. Eilen katsottiin ensin Enkelit ja Demonit (Angels and Demons) joka on siis jatkoa Da Vinci -koodille. Vaikka käsittääkseni Enkelit ja Demonit oli kirjana ennen Da Vinci -koodia, mutta jostain syystä Da Vincistä tehtiin kuitenki elokuva ensin. Eli siis Da Vinci -koodi on oikeasti jatkoa Enkeleille ja Demoneille. No, ne voi katsoa missä järjestyksessä tahansa koska niiden juonet ja henkilöt ei liity toisiinsa mitenkään, paitsi sen osalta että Tom Hanks/Robert Langdon on molemmissa.

Enkelit ja Demonit on Ron Howardin ohjaus, samoin kuin Da Vinci. Olen aina pitänyt Howardin elokuvista, tai ainakin niistä tunnetuimmista. Ne on jollain lailla ehkä vähän mahtipontisia ja Hollywood-meininki paistaa aavistuksen läpi, mutta ehkä se on just se joka muhun sitten parhaiten uppoaa. Ron Howard on muutenkin sympaattinen, miellän hänet aina siksi punapäiseksi Onnenpäivien teinipojaksi. Teinipojasta on kuitenkin kasvanut ammattilainen omalla alallaan, ja Enkelit ja Demonit oli mielestäni suht onnistunut ohjaus. Ainoa, mikä hieman ärsytti, oli lopussa taivaan tuuliin noussut helikopteri ja antimaterian räjähdys, joka ei tuntunut yhtään uskottavalta juonenkäänteeltä, se oli jotenkin liian kliseinen ja liian Hollywood-mainen. Hieman ennalta-arvattava elokuva oli myös sen suhteen, että kokoajan oli havaittavissa, että joku hyviksistä osoittautuu varmasti lopussa pahikseksi, ja joku pahis ei olekaan niin paha kuin ensin annetaan ymmärtää.

Kokonaisuutena kuitenkin ehkä 7½ tasoinen leffa.

Edellä mainitun elokuvan perään katsottiin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta American Pie Reunion. Mä oon nähnyt ekan ja ehkä tokan, mutta sitten en tiedä montako sen jälkeen näitä piirakkaleffoja on, sen verran turhia leffoja nuo on ettei niitä kaikkia jaksa katsoa. Tämä Reunion oli ihan kiva katsoa kun siinä oli alkuperäiset näyttelijät vähän vanhempina, ja kieltämättä koko pätkä yllätti positiivisesti. Demonileffan jälkeen oli kiva nollata ajatukset pieruhuumorin ja idioottitoilailun parissa.